Ajankohtaista
Ajankohtaista 2005 - 2006
Ajankohtaista 1-2 2007
Ajankohtaista 3-4 2007
Ajankohtaista 5-7 2007
Ajankohtaista 8-9 2007

Ajankohtaista /
lokakuu 2007
27.10.2007
Tässä kotisivuja pitkästä aikaa päivittäessä huomasin, että meillä todellakin alkaa olla pian aika täyttä navetassa. Talven aikana poikii hiehoja tasaisesti ja jo nyt on lehmiä 69. Navetassa on paikat periaatteessa 60:lle, mutta tietysti tilaa on enemmälle, koska osa on aina ummessa. Olen jo pitkään tehnyt mielessäni listaa ns. suunnitelluista poistoista, mutta toistaiseksi ne eivät vielä ole ajankohtaisia. Paitsi, että Silmu lähtee maanantaina. Niin siis eläinmäärämme tajutessani tein lopulta päätöksen laittaa joitain eläimiä myyntiin. Ne löytyvät nyt myytävänä -sivulta. Parista eläimestä on jo aikaisemmin sovittu kaupat: Seitalle löytyi foorumin kautta uusi koti (noutoa kyllä vielä odotellaan) ja Rubiini on myyty Liettuaan. Onhan tuo Rubiinin myynti tietysti suuri menetys suomalaiselle karjanjalostukselle, kun sen "yhteisesti jalostettu geeniperimä ei enää ole meidän kaikkien suomalaisten käytettävissä..." Hohhoijaa, mitä potaskaa meille syötetään

Eräs holsteinkasvattaja kerran minulle naureskeli mustan hiehomme näyttelymenestyksen jälkeen, että niin se kohtalon sormi osoittaa mustaan rotuun. Nyt on kyllä kohtalo näyttänyt meillä mustalle rodulle pääasiassa keskisormea, nimittäin tänä vuonna ei ole syntynyt kuin yksi holstein lehmävasikka. Neljä mustaa sonnipoikaa on tullut lähes putkeen. MUTTA. Siinä välissä syntyneet viimeisimmät ayrshirevasikat ovatkin sitten olleet kaikki lehmäsiä, jokainen hyvinkin odotettu sellainen: Suffelin Äffä (Mischief), Daisyn Yenny (Hector), Senssin Yamssi (Cacylite) ja Up-Ciderin Yuoma (K.He-Man ET). Sonnivoittoinen vuosi alkaa sentään hiukan tasoittua. Täytyy toivoa, että lehmävasikkatuuri jatkuisi vielä joulukuussa, jolloin odotetaan kolmen alkiovasikan syntymistä.

Viime viikon tiistaina, Asmo-päivää edeltävänä päivänä, meillä vieraili ryhmä karjaihmisiä Pohjois-Karjalasta. Niemisen Nina oli apulaisineen auttamassa lehmien klippauksen viimeistelyssä ja riiviin saatiinkin näytille 11 eläintä. Oli taas kerran mukavaa saada lehmistä kiinnostuneita vieraita meille. Tosin koko lehmälauman katsominen on aina hankalaa, kun lehmät vetelevät sikeitä makuuosastossa ja jokaisen esittely yksitellen on vaikeata.

Eilen hain Huitilta taas kotiin kaksi tiinettä alkionkantajaa. Umami on tiine Rosetti x Poker alkiosta ja Valeriaana ET Velvet x Poker alkiosta. Noiden Rosetin ja Velvetin alkioiden tiineyksistä on ollut monta versiota. Ensin näytti siltä, että Rosetin kumpikaan alkio ei tiineyttänyt, mutta sen sijaan Velvetin kaikki kolme siirrettyä alkiota kyllä. Ensimmäisessä ultrauksessa olikin asetelma muuttunut niin, että Rosetin kumpikin alkio oli tiineyttänyt ja Velvetillä yksi. Toisessa ultrauksessa todettiin, että Rosetin toinen alkiotiineys oli alkanut mennä kesken, joten tulokseksi jäi yksi tiineys kummastakin. Joka tapauksessa olen TODELLA TYYTYVÄINEN siihen, että kummastakin on jotain odotettavaa. Rosettia on tarkoitus huuhdella uudestaan ja ohjelma aloitetaan viikon päästä lauantaina. Velvet on jo todennäköisesti tiine.

Huitin Holsteinin kanssa olemme tehneet taas hankintoja, meillä kun ovat nuo kimpat toimineet mainiosti ja tuoneet paljon iloa. Gårdsbyn huutokaupasta ostimme Goldwyniläisen kimppahiehon ja lisäksi meille pelkästään tulee helmikuussa poikiva Septemberin tytär. Jospa tästä pikkuhiljaa alkaisi toteutua suunnitelmani pitää vähän vähemmän mustia, nämä Jannelta ostetut ja jokunen muu riittää. Jännä nähdä ostokset sitten kun ne saapuvat Suomen karanteeniin.



7.10.2007
Käsittämätöntä, että unohdin eilisessä ajankohtaista-kirjoituksessa hehkuttaa sitä, että lokakuun koelypsyssä saatiin taloon taas kaksi uutta 50-tonnaria!! Opaali ja Peikko ovat nuo sankarit, jotka rajapyykin ylittivät, eivätkä edes rimaa hipoen. Opaali on kuitenkin lähtökuopissa, sillä sen maavara on loppuun käytetty. Tosin maitoa tulee vielä sellaiset 45 kg päivässä, joten kyllähän se vielä saa karjassa olla. Siementämättä se on joka tapauksessa jätetty, ettei vahingossakaan tulisi enää poijitettua rouvaa. Peikko sen sijaan toivottavasti vaikuttaa karjassamme vielä pitkään. Sillä ei ole maavara- tai keskisideongelmia ja utareterveys sekä tiinehtymiset ovat kunnossa. Seuraavaksi Peikon pitäisikin poikia Jerrystä, josta se tuli kantavaksi yhdellä yrityksellä. Lehmävasikka on tilauksessa, mutta hieman emäänsä kevyemmällä luustonlaadulla, kiitos.

Viime yönä ei tullut kunnolla nukuttua, sillä Ultima päätti poikia 2 - 3 välillä. Ennen tätä ei oikein osannut nukkua ja kun poikimisen jälkeen tultiin sisälle puoli neljä, ei uni enää tullut silmään. Eipä ole aikoihin tarvinnut valvoa yöllä poikimista, mutta nyt oli "pakko" kun ennen puoltayötä huomasimme Ultiman poikima-aikeet ja kyseessä oli musta hieho. Jotenkin sitä vaan jännittää enemmän noita holstikkien poikimisia. Kaikki meni onneksi poikimisen suhteen normaalisti, mutta elettiin joitakin kauhun hetkiä, kun Ultima pisti itsensä maate niin, että sen pää oli lukittavassa pääpaikassa. Näin on kerran ennenkin käynyt ja lehmän onkin tosi vaikea nousta ylös kun lukitukseen jäänyt pää painaa putkia niin, ettei pääpaikkaa saa käsivoimin auki. Piti hakea työkaluja ja irrottaa yksi pultti alhaalta, että pystyputki pääsi siirtymään leveämmälle. Siinä mutterien ja avainten kanssa tohkatessa ei huomattukaan, että hieho pökäisi vasikan jo ulos. Sonnipoika oli kovasti reipas ja emäkin pomppasi heti ylös kun kiristys kaulassa helpotti. Onneksi selvittiin säikähdyksellä. Täytynee keksiä jokin "turvajuttu" noihin lukitussysteemeihin, ettei jatkossa enää vastaavaa tapahtuisi. Kohta onkin poikimassa taas lisää eläimiä, mm. Kildare Daisy ET, Joukolan Undula ja Joukolan Up-Cider. Senssi on vielä ulkona tiineitten hiehojen ryhmässä, mutta kai sekin olisi jo syytä hakea lehmien joukkoon, sillä laskettu poikimapäivä on jo 15.10.

Meidän piha on yhtäkkiä muuttunut lehtien peittämäksi. On ollut niin lämmintä, etten ole oikein huomannutkaan missä vaiheessa loppukesä muuttui syksyksi. Ihan hirmuinen lehtienharavointiurakka on edessä ellei ruohonleikkurin perään kiinnitettävä lehtienkerääjä toimi odotetusti. Tai jollei sopivasti tule sitä tavanomaista syysmyrskyä, joka puhaltaa suoraan pihan läpi kuljettaen samalla ystävällisesti ison osan lehdistä uuden navetan puoleiselle pellolle...
6.10.2007
Tänään sain heti aamusta hienon uutisen: Kanasen Mikko ilmoitti, että meidän jerseyhiehosta oli saatu peräti 14 ykkösluokan alkiota!!! Olin kyllä ihan puulla päähän lyöty, sillä jerseyhuuhteluiden kanssa on saanut tottua todella onnettomiin tuloksiin - Britan edellinen huuhtelu, joka tuotti 4 alkiota, oli silloin peräti Suomen ennätys. Nyt meni sitten kerralla numerot uusiksi! Tuntui Mikko K. olevan yhtä yllättynyt, sillä hän oli varautunut nopeaan keikkaan Huiteilla, "kun ei pakastettavaa kuitenkaan tule". Onneksi kävi päinvastoin.

Syksyn luokituskierros on vielä täydessä käynnissä, vaikka minun osuuteni onkin jo takanapäin. Peräti 7 päivää kului luokitustouhuissa, tästä 5 pv käytössä maksullinen lomitus, joten hintavaksi tulee harrastus... Joka tapauksessa niin mielenkiintoista on luokitus, että siinä on ilolla mukana. Joka kerta oppii uusia asioita - ja valmiiksihan sitä ei tule koskaan. Omien eläintemme luokitukset olivat (näin jälkeenpäin ajatellen) ihan kelvolliset, vaikka luokitushetkellä sitä olisi toivonut jollekin vähän parempia pisteitä. Mutta kun mukana ovat kaikki alkionkantajatkin niin keskiarvomme 74,25 pistettä (8 luokitettua ensikkoa) oli oikein tyydyttävä. Jos Kanadan keskiarvo on 78 pistettä, niin tottahan meidän välillämme joku hajurako täytyy olla. Kovasti kuitenkin yritetään perässä pinnistellä. Alla luokitustulokset syksyn kierrokselta:
Kuortin Uute GP 82
Joukolan Umbalaya G 77
Joukolan Uniikki G 75
Joukolan Unge-Lisa G 74
Lunden UJ Linda G 74
Joukolan Usa G 73
Joukolan Ullevi G 71
Joukolan Umiko F 68
Joukolan kaikki luokitukset
Edellä olevista vain Kuortin Uute ja Joukolan Unge-Lisa olivat normaalisti siemennettyjä, muut kantoivat alkiota paitsi Ullevi, joka ei alkiosta tiinehtynyt. Toivotaan, että seuraavat alkionkantajat pääsevät edes näihin luokitustuloksiin. Täytyy muuten tässä yhteydessä lähettää Kuortin Terhille taas kiitokset hienosta eläimestä, jonka hän meille myi alkukesästä. Kuortin kasvatit näyttävät saavan tasaisen hyviä luokitustuloksia!

Askartelin tässä juuri ennen omia luokituksiamme yllä olevan taulukon kaikista meillä tehdyistä luokituksista. Kunhan saisi aikaiseksi, niin nyt pääsisi jo laskemaan eri ikäluokkien ensikoiden keskiarvoja. Tähän mennessä joka ikinen lehmä on luokitettu, olipa se sitten rupsahtanut tai ei, alkionkantaja tai ei. Ainoastaan kahdella ekalla luokituskierroksella jäi joitakin lehmiä pois, koska ne olivat luokituspäivänä joko ummessa tai vastapoikineita ja kun seuraava kierros tuli, olikin lehmät ehditty poistaa. Joitakin vanhemman pään lehmiä jäi siksi luokittamatta, mutta näin varmasti alussa oli muillakin. Nyt on helpompaa kun kierroksia on kolme per vuosi, niin suurinpiirtein varmasti jokainen ensikko ehtii saada luokituksen, vaikka sitten poistuisikin karjasta myöhemmin.