Ajankohtaista
Ajankohtaista 1 2006
takaisin
29.1.2006
Presidentinvaalien kunniaksi ryhdyin toimeen pentukuvien kanssa ja laitoin muutaman tähän ajankohtaista -osastolle. Pennut kehittyvät nyt niin kovaa vauhtia, että valokuvaaja on auttamatta jäljessä. Leikkivistä pennuista olisi kiva saada kuvia, mutta taidot tai kamera eivät riitä ikuistamaan vauhdikasta menoa. On siis tyydyttävä pääasiassa nukkuvien pentujen kuvaamiseen.
Viimeisen päivityksen jälkeen on ollut pari poikimista. Oikku ja Olee tekivät molemmat sonnivasikat Copperista. Oleen poikiminen oli melko vaikea, sillä vasikka päätti pyrkiä maailmaan takaperin ja kyljellään. Vasikan kääntäminen oikeaan asentoon kävi nopeasti, mutta sitten alkoivat vaikeudet. Vasikka jäi lujasti kiinni lantiostaan ja jouduimme vetämään oikein toden teolla ennen kuin vasikka saatiin ulos. Lehmä pomppasi heti jaloilleen, mutta vasikka ei elänyt kuin muutaman minuutin henkeään haukkoen, joten sen tarina päättyi siihen. Olee on nyt sitten jurnutellut kiinni jääneiden jälkeisten kanssa, joten päädyimme aloittamaan antibioottikuurin ja toivotaan, että siitä saadaan vielä tuottava lehmä. Olisi kyllä syytä, sillä sen verran pitkään se oli ummessa!
Nahistelua äidin kanssa. Sananmukaisesti yö"puulla".
Osaamme jo ruokailla siististi.
Pennut ovat kaikissa kuvissa noin 3 1/2 viikon ikäisiä.
20.1.2006
Tammikuun kovin juttu lehmärintamalla oli puolen kuun paikkeilla syntyneet kaksi todella toivottua lehmävasikkaa: Ringa teki Joukolan Vanillamilkin Karamilkistä ja Rooma Joukolan Venetzian Dilligentistä. Näistä voisi kyllä jo sanoa, että ovat ulkonäöltään aivan eri rotua kuin perinteinen suomiayrshire. Eipä tässä voi olla muuta kuin onnellinen vasikanomistaja!
Tänään kävi eläinlääkäri ultraamassa tiineyksiä. Jälleen oli pari alkiotiineyttä saanut alkunsa ja tein pikaisen yhteenvedon alkionsiirtojen onnistumisesta viime vuonna (toukokuusta alkaen): tuloksena 10 tiineyttä ja 7 hutia. Meidän karjassamme tulosta voitaneen pitää huippuna, takavuosina kun alkiotiineyksistä vasta nähtiin unta. Sitä en enää viitsinyt laskea paljonko on rahaa palanut noihin alkionsiirtoihin - valistunut veikkaus on, että riittävästi.
Lyylin pennut ovat kasvaneet hurjaa vauhtia ja huomenna aloitetaan lisäruoan antaminen ja sen jälkeen - hyvästi siisti pentulaatikko... Pentujen touhuja katsellessa menee päivittäin paljon aikaa. Jostain syystä eläinlapsien seuraamiseen ei koskaan kyllästy. Nyt pitäisi ryhdistäytyä sen verran, että tulisi otettua pennuista kuvia tänne kotisivuille laitettavaksi.
7.1.2006
Uudenvuoden rakettien juhlistaessa tilannetta 31.12.2005 synnytti Lyyli 6 uutta bordercollien alkua maailmaan. Pennuista on 4 poikaa ja 2 tyttöä. Näyttäisi siltä, että neljästä pennusta tulee kolmivärisiä. Kolme urospentua on vielä vapaana ja tarkoitus olisi laittaa niistä Ayrshire Marketiin myynti-ilmoitus. Pennut ovat nyt viikon ikäisiä ja todella suloisia. Vaikea kuvitella vielä tässä vaiheessa kuinka energisiä (ja tuhoisia...) ne ovatkaan muutaman viikon päästä. Toivotaan, että kaikille löytyy hyvä koti maatilalla.
Tohinaa pentulaatikossa.
Näin vuoden vaihtuessa on hyvä hetki tarkastella viime vuoden numeroita. Ammun laskelmien mukaan keskituotos olisi noussut n. 500 kg ja viime vuoden lukemat olisivat 52,7 lehmällä 10723 - 4,02 - 3,44. Eläinmäärää on nyt tarkoituksellisesti kasvatettu ja lehmiä on tällä hetkellä 65 kpl. Tämä ei tiedä hyvää keskipoikimakerralle, mutta sitä ei nyt kannata murehtia. Uudet kanukkisukuiset ensikot ovat lunastaneet niihin asetetut odotukset enemmän kuin hyvin ja toivottavasti joskus tulevaisuudessa keskipoikimakertaluku lähtisi nousuun. Uusista ensikoista ei täysiä pommeja ole tullut ollenkaan ja maitoa näyttäisi lähtevän kaikista kiitettävästi. Keskituotosnumeroita rasittaa, niin vuonna 2005 kuin kuluvanakin vuonna, joidenkin lehmien pitkät ummessaoloajat. Jostain syystä on vaikeaa laittaa teuraaksi terve, tiine lehmä, jonka poikiminen siirtyy, joten mieluummin sen umpeuttaa ja jää odottamaan tulevaa poikimista ja uutta tuotantokautta. Mikä sitten on taloudellisesti järkevintä, siitä ei voi olla varma. Joka tapauksessa näillä lihan hinnoilla pitkäkin ummessaoloaika saattaa olla taloudellinen. Loppuvuodesta lähti teuraaksi mm. uskollinen soturimme Orvokki, joka pääsi yli 33000 kg:n elinikäistuotokseen yhdellä poikimisella. Ei hassumpaa.
Vielä toisenkinlaisia numeroita julkisuuteen - vuoden 2005 ainoa raksutuskeikka tilallamme oli viikkoa ennen joulua ja konsulentti arvosteli 32 eläintä, joiden takakorkeudet ja maavarat tässä luettelona:
J.Rantakukka 146 - 49
Raanu 128 - 49
Palmu 143 - 48
Silmu 143 - 48
J.Oliivi 150 - 43
J.Panama 137 - 40
J.Pooli 143 - 44
J.Pirtelö 143 - 48
J.Rouva 146 - 53
J.Risella 143 - 48
J.Ranskis 146 - 50
J.Rubiini 137- 51
J.Runo 140 - 48
J.Senssi 143 - 54
J.Siesta 137 - 48
J.Salaisuus 134 - 48
J.Salama 143 - 53
J.Suttura 140 - 58
J.Suffeli 134 - 48
J.Suosikki 146 - 51
J.Sherry 137 - 52
Riisi 146 - 37
A-T Sorkka 143 - 51
R.Chagård 134 - 53
K.Sahrami 140 - 57
H.Rosetti ET 150 - 55
K.Suella 146 - 62
L.Jerry Lisa 140 - 52
H.Silja 140 - 60
H.Selma 131 - 57
H.Seija 140 - 58
H.Sulami 140 - 48
Miksipä tällaisia numeroita sitten pitäisi tarkastella? Itselleni tuli ensimmäisenä mieleen asiat joita sonninemiltä pitäisi vaatia. Omat lehmät kun eivät niin ihmeellisiltä tunnu, ennenkaikkea eivät kovin kookkailta, vaikka suurin osa alkaa jo olla 140 cm paremmalla puolella, niin tuollaiset alle 135 cm:n olevat eläimet eivät kyllä ole riittävän korkeita sonninemiksi. Matalilla lehmillä kun tuppaa myös maavara olemaan pienempi.
Samoin näistä numeroista näkee sen, että korkea takakorkeus antaa paljon pelivaraa huonommallekin utareelle. Meidän eläimistämme mm. Runon ja Sorkan utareissa ei ole hurraamista (lähinnä etuvetimet sivulle), mutta riittävä koko lehmällä ja hyvä maavara tekevät lypsytyön helpoksi ja antavat toivoa sille, että vielä toisenkin poikimisen jälkeen lypsy onnistuisi.
Tässä yhteydessä on annettava kehumiset konsulentin palvelualttiudelle, kun viitsi minulle toimittaa tämän listan.


Alkuvuoden poikimissaldo alkaa vaikuttaa huolestuttavalta; 5 viimeisestä poikimisesta 4 sonnivasikkaa! Onkohan nyt tapahtumassa paluu "normaaliaikaan" lehmävasikkavoittoisen viime vuoden jälkeen? Kyllä sitä edelleenkin ottaisi mieluummin lehmä- kuin sonnivasikan vastaan, vaikka jossain vaiheessa viime kesänä tuntui, että joka karsina on täynnä vasikkaa. Koitetaan pysyä optimisteina kaikesta huolimatta.

Vielä pari sanaa Pellonpajan lannanpoistokoneesta, josta kai on jo pian sanottu kaikki sanottava. Kerronpa kuitenkin, että kyseinen paskakone järjesti vaihteeksi pientä piristystä joulunpyhinä. Ensimmäistä kertaa meillä oli lomittaja 4 pv jouluna ja ei kun paskaa lapioimaan. Onneksi varaosat saatiin rahtina aatonaattona, että isäntä pääsi pyhinä korjaamaan konetta. Jos Joukolan tila menee konkkaan, niin syyllinen on tiedossa. Niin paljon on rahaa pistetty jo varaosiin. Tähänkin loppuun kai kuuluisi kirjoittaa, että pysytään silti optimisteina - jospa kone hajosi jouluna viimeisen kerran...