|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Ajankohtaista /
loka-marraskuu 2006
|
|
|
|
26.11.2006
Viime viikon lopulla olin Lillin ja Olan kanssa Ayrshirekasvattajien syyskokouksessa Vetelissä parin päivän reissulla. Lapset saivat koulusta vapaata, arvatenkin "hyvään tarkoitukseen". Matkalaukkuihin oli pakattu mukaan myös läksykirjat, kunnianhimoisena tavoitteena tehdä läksyt sillä välin kun aikuiset istuvat kokouksessa.
Kokoustapahtuma oli jälleen kerran onnistunut sekä kokousannin, että tilavierailujen ja illanvieton osalta. Olan seuraksi löytyi Koljosen Make ja pojilla tuntui riittävän yhteistä puuhaa jopa niin paljon, että Ola harmitteli kokouksen lyhyttä kestoa. Lilli oli huomattavan kiinnostunut liikkumaan tuttujen lehmäihmisten porukoissa ja ehdottomasti myös karjavierailuilla. Illanvieton arpajaismyynti sujui hienosti Olan ja Maken toimesta, sen sijaan Lilli panosti selvästi enemmän karaokepuoleen. Olipa kiva tavata taas tuttua karjaväkeä näin "sisäruokintakaudella".
Ajaessamme kohti Vetelin kokousta sattui silmiin Vimpelin tienviitta ja keksimme heti lasten kanssa, että seuraava lehmävasikka ristitään Vimpeliksi. Kotimatkalla sitten Jouko soitti ja kertoi poikimakarsinaan jätetyn Tomelillan poikineen lehmävasikan Danescosta, joten vasikan ristiäiset sujuivat vauhdilla kun oli nimi valmiina. Tomelillaan liittyy muuten sana "viimeinen" monta kertaa: Tomelilla on emänsä Kukan (joka poiki 6 kertaa) viimeinen vasikka, syntynyt vasikka oli meidän viimeinen Danesco-tiineytemme ja Tomelilla taas oli viimeinen Roin tyttäristä, joka oli poikimassa. No, ei varmastikaan kovin kiinnostavaa tietoa, kunhan tuli mieleen.
Eilen saimme myytyä jonkin aikaa myynnissä olleen sorkkatelineen. Vähän harmittaa näin jälkikäteen, että suurista suunnitelmista huolimatta sorkkatelineen käyttö jäi vain ja ainoastaan sorkkahoitajan varaan. Tuntui niin isotöiseltä hommalta tuo sorkkien leikkaaminen, että kerran kertaa emme itse telinettä käyttäneet. Olihan se onneksi vakiokäytössä sorkanleikkaajalla, mutta tämän vuoden puolella sekin jäi Ryödin Markon hankittua uuden hydraulisen telineen. Toivottavasti sorkkatelineemme on uudessa kodissaan ahkerammassa käytössä.
Marraskuu on taas viime päivinä (vai viikkoina?, aika kuluu niin nopeasti, etten ole enää varma) näyttänyt surkeimmat puolensa. Kaikki lumet ovat hävinneet, vettä on satanut joka ikinen päivä, kaikki paikat ovat täynnä kuraa, tuulee, on harmaata päivisin ja pimeä tulee illalla jo tosi aikaisin. Ei kuitenkaan mitään niin huonoa, ettei jotain hyvääkin. Lehmät ovat pitkästä aikaa päässeet ulkoilemaan jaloittelutarhaan, josta ovat viimeisetkin jäät sulaneet. Viimetalvinen vanhan Lisan kaatuminen jäälle pelästytti sen verran, että päätimme, ettei lehmiä päästetä ulos, jos tarhassa on hiukankaan jäätä. Lehmät saavat sen verran hyvin liikuntaa makuuosastossa, jossa ne aina toisinaan innostuvat pukittelemaan, että ennemmin pidämme ne sisällä kuin otamme riskin, että joku lehmä liukastuu ja päätyy Honkajoelle sen seurauksena.
Daisy ja Tometta ovat heruneet marraskuun aikana hienosti, Daisy reiluun 33 kg:oon ja Tomettakin lähes 32 kg. Myös Toora on nostanut poikimisensa jälkeen maitomääräänsä päivä päivältä ja 20 kg on jo ylitetty huolimatta siitä, ettei utare - eikä koko lehmäkään - ole koolla pilattu. Tomelillasta tulee ainakin ternimaitoa reippaanlaisesti, joten sen odotan myös heruvan helposti yli 30 kg. Nyt muistuikin mieleeni, että lehmäsivuja olisi ilmeisesti alettava korjailla niiltä osin kuin niissä viitataan kissankuppilehmiin. Kuulimme nimittäin Vetelissä, mikä kissankuppilehmä-termin alkuperäinen tarkoitus on ollut: se tarkoittaa niin isoutareista lehmää, ettei alle sovi enää lypsyämpäri vaan ainoastaan kissankuppi. Suomalaisen termin lanseerannut henkilö lienee ymmärtänyt asian väärin... Tuli siis tämäkin oikea tieto Torontossa pidetyn mm. lehmien kestävyyttä käsitelleen Endless Performance kongressin antina. Niin ja olihan siellä käynyt selväksi, että kaikissa muissa maissa tiedetään suomalaista rivikarjanomistajaa paremmin mikä on suomalaisten lehmien todellinen rakenteellinen taso. Kuvien perusteella nykylehmämme näyttävät samalta kuin siellä 100 vuotta sitten, jolloin oli jo käsitetty, ettei lehmiä voida jalostaa pitämällä pääasiallisena jalostusvalintana korkeata tuotosta, vaan kestävät ja toimivat lehmät saadaan navetoihin jalostamalla samanaikaisesti sekä rakennetta että tuotosta. Tämä ajatus ei tunnu menevän suomalaisten jalostuspäättäjien tajuntaan vielä 2000-luvullakaan. Pitäiskö itkeä vai nauraa? |
|
16.11.2006
Edellisestä ajankohtaista-kirjoituksesta on taas hurahtanut kuukausi, vaikka luulisi, että pelkkä tekstin tuottaminen vaatisi vähemmän ponnisteluja kuin eläintietojen ajan tasalla pitäminen. Ilmeisesti haasteet ovat minua varten ja jätän suosiolla helpot hommat väliin...
Lokakuun loppupuolella elettiin navettaosastolla selvästi korkeasuhdanteen aikoja. Saimme muutaman erityisen toivotun lehmävasikan, kuten Tometta x Calimero, Senssi x Conn, Daisy x Copper ja Ranskis x Silky Gibson. Ihan pakkasi hengästyttämään tämä hyvä tuuri. Tomettan vasikka Watti on kooltaan "normaali" eli hieholle ihan sopiva, mutta sen sijaan Senssin Wemssi ja Daisyn Wendy ovat aivan huikean korkeita ja näyttäviä vassuja. Ranskiksen Wiilis lienee aika tavallista mustaa kaliiberia eli hyvän kokoinen sekin. Kaikki poikimiset olivat todella helppoja, joten vasikoiden koko tarkoittaa nimenomaan korkeita jalkoja ja pitkää ryhdikästä runkoa, ei niinkään elopainoa. Marraskuun 11. päivä poiki vielä kolmaskin Romeon tytär eli Lallin Toora ja sekin osasi tehdä lehmävasikan viimeisestä Karamilk-tiineydestämme. Tätä korkeasuhdannetta tasoittaakin sitten sopivasti vähän huonommat uutiset. Joudumme todennäköisesti poistamaan Risellan, sillä sen joka neljänneksessä on hirmuiset solut (viimeisin karjantarkkailunäyte 2,5 milj.) ja koska lehmä ei ole vielä tiine (jätin siementämättä viime kiimaan juuri solujen vuoksi) ei hoitoja kannata edes yrittää. Maitomäärä on myös tullut alas samassa tahdissa kuin solut ovat nousseet ylös, joten Risellaa odottanee "kotimaan matkailu". Koville ottaa lehmän pois laitto enkä ole uhkauksista huolimatta saanut sitä ilmoitettua teuraaksi. Lypsämme kiltisti maidot vasikoille. Jos jotain hyvää haluaa löytää, niin onhan se mukava laittaa kolme kertaa poikinut lehmä teuraaksi jostain muusta syystä kuin rakenteen pettämisen vuoksi. Rakennepuolessa ei todellakaan Risellan kohdalla ole moittimista. |
|
 |
|
|
|
| Kesän jäljiltä meille jäi 6 vasikkaiglua, joille mietittiin uutta käyttötarkoitusta, sillä en suunnitelmistani huolimatta uskaltanut kokeilla kuinka vasikat pärjäisivät igluissa talvella. Uuden navetan heinäliiteriin nousikin sitten vasikoiden "mökkikylä", sillä teimme sinne aitaelementeistä kaksi tarhaa ja kumpaankin laitettiin kaksi iglua. Näin saatiin mukavasti lisätilaa vasikoille ja ehkä vähän säädyllisempiin oloihin kuin ihan taivasalle. Isommassa karsinassa on tällä hetkellä 4 juotosta vieroitettua vasikkaa, jotka näyttävät viihtyvän mainiosti väljissä tiloissa. Kuvassa olevassa pienemmässä tarhassa ovat olleet ternipojat, jotka kuskin on helppo hakea navetan päätyoven kautta. |
|
Lokakuun loppupuolella lähetimme Huitin Holsteinin tiinehdyttämöön 10 hiehoa ja 19 kanukkialkiota. Rehupulan vuoksi tuntui järkevämmältä antaa hiehoja asiantuntevaan hoitopaikkaan, jossa alkiotiineyksillä on hyvät mahdollisuudet onnistua, kuin ostaa rehua ja pitää eläimiä tupaten täydessä vanhassa navetassa. Tilojemme väliselle yhteistyölle näyttää koko ajan syntyvän uusia muotoja.
Tästä em. yhteistyöstä tulikin mieleeni hauskat kotisivujen päivityspäivät, joita on taas ehditty pitää pari kertaa. Viimeksi nautittiin Mikon loihtima jouluateria (huom. meillä) ja saatiin Vaihelan Heikiltä monia hyviä vinkkejä nettisurffailuun. Hankin myös uuden kannettavan, sillä kuka nyt viitsisi vanhalla tilttailevalla koneella osallistua kotisivutapahtumiin. Ulkoiset puitteet ensin kuntoon!
Aivan vähän on myös ehditty harrastaa ei-karja-aiheisia asioita. Voo Doo's L-pennut ovat osallistuneet pariin pentunäyttelyyn ja minä plus lapset ja Luna sekä Olkku ja Leonis teimme reissun Lahteen. Pennut käyttäytyivät ekassa näyttelyssään mallikelpoisesti ja Leonis ja Fredi saivat KP:t Fredin ollessa paras uros ja VSP. Helsingin näyttelyssä taas olivat kaikki muut pennut paitsi Leonis ja ihan mukavasti sielläkin meni. Luna tuli toiseksi, Fredi ekaksi ja molemmat em. sekä ryhmämme saivat KP:t. Luna jää nyt "näyttelytauolle" ja suunnittelimme tapaavamme seuraavan kerran Tampereen näyttelyssä joskus maaliskuulla.
Melkein unohtui vielä yksi asia. Pauliinalta tuli taas hoitoon 5 talvella poikivaa hiehoa. Koitan saada niistä tiedot lehmäosastolle sitä mukaa kun poikivat. Samaan syssyyn tuli ulkotarhan naislauman iloksi uusi tilasonni, Kellcrest He-Man ET (Happy x Jerry). Nyt saa olla rauhallisin mielin, jos sattuu tarhalaisilla, etenkin alkionkantajilla, tiineys menemään kesken, sonni korjatkoon tilanteen. |
|
18.10.2006
Matka Madisoniin on onnellisesti takana. Kerrassaan hieno kokemus ja myös Ayrshire Federaation kokouksen tulokseen voimme olla tyytyväisiä. Kokouksessa oli selvästi sellainen henki päällä, että jatkossa Federaatio tulee toimimaan aktiivisemmin. Tähän varmaan auttaa osaltaan se, että Federaation "toimisto" päätettiin siirtää Kanadaan, samoin se, että sihteerin tehtäviä hoitaa jatkossa kanadalainen Linda Ness, joka oli myös tämän kokouksen valmisteluihin osallistunut isolla panoksella. Presidentin tehtäviä hoitaa seuraavaan kongressiin asti Kevin Lang Etelä-Afrikasta ja mikä hienointa, uudeksi jäseneksi Federaation hallitukseen valittiin Mirja Koljonen Suomesta. Kokouksen lisäksi meillä oli mahdollisuus tutustua sekä suureen World Dairy Expoon että useisiin lähialueiden ayrshiretiloihin. Amerikkalaisten isäntiemme vieraanvaraisuus oli ylitsevuotavaa ja reissua voidaan hyvällä syyllä kutsua myös täyden palvelun lomamatkaksi.
Koto-Suomessa sää on ollut lokakuussa jo melko syksyisen viileää verrattuna Madisonin suorastaan helteisiin keleihin. Hiehoja on otettu jo sisälle odottamaan siemennystä, myös ummessa olevat lehmät on siirretty pellolta joko lantalan ryhmään tai uuteen navettaan. Puolen kuun jälkeen on ollut odotettavissa useita poikimisia ja tätä kirjoitettaessa jo kaksi lehmää on poikinutkin. Valitettavasti perjantai ja 13. päivä oli sitä meillä sanan mukaisesti. Edellisenä päivänä poikinut Kuortin Sahrami kuoli yllättäen iltalypsyn aikaan lypsyaseman odotustilaan. Vaikka viikonloppu oli tulossa, sain puhutuksi eläinlääkärin avaamaan lehmän lauantaina. Kuolema tuli sen verran äkillisesti, että halusimme saada myös syyn selville. Lauantaina meillä oli Voo Doo´s L-pentueen pentutapaaminen ja tietenkin tuurit osuivat niin, että eläinlääkäri pääsi järjestämään ylimääräisen ohjelmanumeron vieraille. No pääasia eli lehmän kuolinsyy ei varmuudella selvinnyt, mutta juoksutusmaha oli todella epänormaalin värinen. Itselle tuli epäilys, että myös Sahramilla (kuten Rannan Siskolla) syynä nopeaan menehtymiseen oli juoksutusmahan kiertyminen, joka kenties oli oiennut kun lehmää kuljetettiin monen mutkan kautta pois navetasta. Täyttä varmuutta asiasta ei siis saatu, mutta mitään sellaistakaan ei löydetty, että eläinlääkäri olisi halunnut lähettää näytteitä tutkittavaksi.
Pari päivää sitten poiki musta Solita koko lailla yllättäen ja jouduimme hetken etsiskelemään vasikkaa, joka lopulta löytyi lantakourusta heinäliiterin puolelta. Oli onnea matkassa, että Talentilainen lehmävasikka oli reippaana hengissä ja löysimme sen ajoissa. Seuraavat poikimiset saisivat jo sujua perinteisempään tyyliin poikimakarsinassa.
Tänään olemme pitäneet kotisivujen päivityspäivää Mikon ja Marjon kanssa ja tietysti jotain saaneet aikaiseksikin, vaikka tilaisuuksia onkin pakko kutsua lähinnä tärkeiksi sosiaalisiksi tapahtumiksi. Kyllä olen tyytyväinen, että kotisivut on tullut tehtyä, muuten jäisin paitsi niin monesta kivasta karjanjalostus- ja maailmanparannuskeskustelusta.
Viime viikolla Tasasen Erja kävi meillä tekemässä vähän tavallista isotöisemmän ruokintasuunnitelman. Rehupula on tosiasia ja jouduimme tarkkaan laskemaan monelleko lehmälle sapuskat riittävät ja millä ostorehuilla omaa korsirehua täydennetään. Säilörehuerien ja kuivan heinän analyysitulokset olivat odotettua paremmat ja kun vielä eilen saimme kuulla yllättäen ylimääräisestä tuoreleike-erän saamisesta, tuntuu ensi talven tilanne kohtuullisen hyvältä. Joka tapauksessa olemme jo poistaneet useita lehmiä eloon ja teuraaksi ja vieläkin on tarkoitus jokunen poistaa tavallista kevyemmin perustein, jotta voidaan pitää kaikki talven aikana poikivat omasta mielestä lupaavat hiehot. Tällä tavalla taidetaan pian päästä keskipoikimakerrassa lähelle yhtä... |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
