|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Ajankohtaista /
joulukuu 2006
|
|
|
|
18.12.2006
Tänään on jälleen ollut aktiviteettipäivä, tarmokas päivitysryhmämme on nimittäin taas ollut tosi toimessa (tällä kertaa meillä). Saimme juuri nautittua joululounaan ja nyt naputtelemme innokkaasti koneitamme ja koitamme saada jotain näkyvää aikaiseksi, etteivät tutut pääse taas mainitsemaan. Tottahan tässä sivussa on tullut parannettua maailmaa niin makkaratehtaiden hygieniaongelmien kuin suomalaisen jalostusmaailmankin osalta. Mutta oikeita töitäkin on tehty. Itse sain juuri lisättyä viimeisimmän, Säpinän, poikimisen sekä uuden sk-vasikan nuorkarjaluetteloon. Laskin juuri, että Säpinän Viena oli seitsemäs lehmävasikka putkeen. Mukavaa.
Edellisessä ak-kirjoituksessa kerroin, että konsulentti oli meillä raksuttamassa lehmiä ja niille saatiin samalla Mallikas-pisteet. Alla ovat kaikki tämän vuoden Mallikastulokset ja vertailun vuoksi AF-luokitukset. |
|
|
| Ayrshire |
Mallikas |
AF-luokitus |
| L.Sireeni |
88 |
AF-GP82 |
| K.Tilli |
87 |
AF-GP82 |
| B.Stjärna |
87 |
AF-GP81 |
| Stjärna |
86 |
AF-GP81 |
| Sukkela |
85 |
AF-G77 |
| L.Tometta |
83 |
- |
| J.Tango |
83 |
AF-G73 |
| J.Tomelilla |
83 |
- |
| J.Rooma |
82 |
AF.GP80 |
| J.Saframi |
81 |
AF-F69 |
| J.Rippari |
81 |
AF-F65 |
| J.Tötterö |
81 |
AF-G76 |
| K.Pisto |
81 |
AF-G75 |
| J.Pirtelö |
81 |
AF-VG85 |
| L.Toora |
81 |
- |
| K.Daisy ET |
80 |
- |
| H.Rosetti ET |
80 |
AF-VG85 |
| J.Tuulantei |
80 |
AF-GP81 |
| J.Tao Tao |
80 |
AF-G71 |
| J.Sherry |
80 |
AF-G75 |
| J.Senssi |
79 |
AF-G77 |
| J.Piisi |
79 |
AF-GP80 |
| L.Sumina |
79 |
AF-G78 |
| J.Rilliputti |
77 |
AF-G70 |
| Peikko |
77 |
AF-G77 |
| J.Suffeli |
76 |
AF-G75 |
| L.Tiikki |
75 |
AF-G75 |
| J.Tik Tak |
75 |
AF-F60 |
| J.Tutteli |
74 |
AF-G74 |
| L.Salome |
74 |
AF-G79 |
| Raiku |
74 |
AF-F62 |
| J.Salama |
73 |
AF-G78 |
| J.Ringa |
73 |
AF-G79 |
| O.Rana |
73 |
AF-F65 |
| J.Rubiini |
72 |
AF-G73 |
| J.Salaisuus |
72 |
AF-G71 |
| J.Suosikki |
72 |
AF-G70 |
| Piku |
71 |
AF-G71 |
| J.Runo |
66 |
AF-F60 |
| Niksi |
50 |
AF-P50 |
|
|
|
| Holstein |
|
|
| Solita |
81 |
AF-G79 |
| Suttura |
80 |
AF-G77 |
|
|
|
| Suomenkarja |
|
|
| Säpinä |
80 |
- |
| K.Seita |
83 |
- |
|
|
|
|
Mallikasta ja AF-luokitusta verrattaessa ainakin meillä erot varsinkin korkeimmissa pisteissä ovat järkyttävät. Aika vaikea olisi alkaa rehvastella noilla huippupisteillä kun tietää, että muualla maailmassa ei eläimiä katsota aivan samalla tavalla. Keskitason eläimillä ei niin tyrmääviä eroja ole, paitsi joillakin ehkä siinä mielessä, että AF-luokitus on tehty aikaisemmalla poikimakerralla ja nyt Mallikaspisteet on saatu (ainakin joillakin) korkeammiksi, vaikka eläin ei enää AF-luokituksessa saisi edes samoja kuin aikaisemmin. Mallikas tarvitsee kyllä melkoista hiomista, että sen pisteytykseen saadaan sellainen logiikka, että pisteet voidaan arvioida myös eläimen ulkonäöstä. Paperilla esim. 81 pisteen lehmä saattaa luonnossa olla joko 65 tai 85. Ei hyvä, ainakaan jos suomalaiset alkavat käyttää Mallikas-pisteitä eläinaineksen markkinoinnissa. Henk.koht. ei mitään tarvetta luopua AF-luokituksesta.
Sitten vähän muihin aiheisiin. Joulun valmistelut ovat hyvässä vauhdissa, paitsi lahjojen hankinnassa normaalitilanne eli viimeiset ostokset jäävät aina viime hetkiin. Nyt on ensimmäinen joulu, jolloin lapset leipovat omatoimisesti piparkakut! Lindalla on ollut tänä syksynä kotitaloutta koulussa ja se on ollut selvästikin hyödyllistä. "Äidin pikku apulaista" ei tähän saakka ole paljoa keittiöhommissa näkynyt mitä nyt joskus väkinäisesti saatu kuorimaan perunoita. Mutta nyt on uusi ääni kellossa. Kaiken kruunaa koulussa jaettu kotitehtävälista, joka velvoittaa tekemään kotona useita erilaisia nimettyjä ruokia ja siivoustehtäviä. Kotiväen pitää sitten valvoa työn suoritus ja arvioida lopputulos. Sattui sopivasti näihin joulukiireisiin, että Linda alkoi innolla kerätä suorituksia. Eilen Linda teki Valvojan läsnäollessa suurperhemittakaavaisen piparitaikinan ja tänään, juuri parhaillaan, pipareita paistetaan Lindan johdolla. Toistaiseksi ei yhtään pellillistä ole palanut eli "isän piparit" ovat nollilla. Pakko tunnustaa, että tältä osin on ainakin tytöstä polvi parantunut. Toivottavasti lapset ovat yhtä innokkaita auttamaan joulusiivouksessa kunhan sinne asti päästään... |
|
 |
 |
|
|
Joukolan väki toivottaa kaikille
iloista joulun odotusta, rauhallista joulunaikaa sekä onnea vuodelle 2007!
|
|
|
|
10.12.2006
Kulunut viikko on tuonut taloon neljä uutta lehmävasikkaa kolmesta poikimisesta. Mahtavaa elää välillä lehmävasikkavuotta, jotenkin on niin tutuksi tullut jatkuva pettymys kun vastasyntynyt vasikka onkin osoittautunut sonniksi. Mutta ei siis tänä vuonna. Parasta on tietysti ollut se, että moni vasikoista on syntynyt parhaille lehmille. Näin kai se jalostus parhaiten etenee. Niin, vielä vasikoihin. Viime maanantaina Ripsa yllätti tekemällä toiset lehmäkaksoset peräkkäisenä vuotena, tällä kertaa isänä oli Conn, edellisellä kertaa Special K. Tänään olivat sitten vuorossa Sukkela (lehmävasikka Copperista) ja Suella (lehmävasikka Modestista). Connista ja Copperista on jo aika monta tytärtä, mutta ei lisä pahaa tee. Yksi modestilainen löytyy myös entuudestaan ja se on kyllä niin hienorakenteinen ainakin tässä vaiheessa, että Suellan vassu oli todella mieleinen.
Viime maanantaina oli konsulentti raksuttamassa lehmiä. Yli 30 ehdittiin käydä läpi ja näillehän kämmenmikro sylkäisi myös mallikaspisteet. Ensimmäiset lehmät olivat niin tasaisesti 80 tai 81 pistettä, että kyselin konsulentilta onko kämmykkä kalibroitu "Mallikas-tasoon". Karjasta löytyi myös kolme 87 pisteen lehmää, vastaavasti tuli myös huonompia pisteitä eli taisi se kone sittenkin olla kondiksessa. Tulosten perusteella on helppo ymmärtää miksi jotkut haluavat käyttää vain Mallikas-pisteitä kertomaan karjansa rakenteesta: ohjelma ei rankaise aika selvistäkään virheistä ja loppupisteiden taso on yllättävän korkea verrattuna AF-luokitukseen. Yksi alkupään luokitetuista, Rippari, sai 81 pistettä ja Yvesiltä se oli saanut ensikkona 65 pistettä. Minun silmääni Ripparin takaraskas utare ja kiverähköt kintereet ovat sen suuruusluokan virheitä, että Mallikas ei kyllä sakottanut niistä riittävästi. Tänään en ehdi laittaa kaikkia Mallikas-tuloksia tänne kotisivuille, mutta tarkoitus on palata asiaan ja katsoa samalla mikä mahtaa olla karjan mallitettujen lehmien keskiarvo. Jonkinlaista vähän isompaa viilausta tämä kotimainen "luokitus" vielä tarvitsee pystyäkseen kertomaan luotettavasti lehmien rakenteesta.
|
|
2.12.2006
Eilispäivä meni koko lailla tarkkaan kotisivujen päivitykseen liittyvissä asioissa Marjon ja Mikon kanssa. Tällä kertaa kokoonnuimme Huitilla. Vakaa aikomus oli aloittaa homma niin aikaisin, että Mikko jopa edellisiltana tiedusteli onko minun välttämätöntä mennä aamunavettaan, Marjo kuulemma tulee hakemaan minut aikaisin. Ajattelin, että kyseessä on todella aikainen lähtö, about seitsemän pintaan, muutenhan emme taas ehtisi saada aikaiseksi juuri mitään. Totesin kuitenkin, että navettatöille on mentävä, mutta selviydyn kyllä matkaan ajoissa, koska lasten kouluunlähdön vuoksi työt on tehtävä aikaisin. "Aikainen" lähtö jäi kyllä lähinnä vertauskuvalliseksi, sillä vielä klo 11 istuin odottelemassa Marjoa, joka oli kruisallut peräkopin + muutaman vasikan kanssa erinäisillä asioilla ympäri Varsinais-Suomea. Lopulta pääsimme matkaan, mutta pakko oli vielä tehdä pari stoppia - ensin Jokioisten leipomoon tuliaisostoksille ja sen jälkeen Forssan elintarvikelabraan viemään sonnivasikan salmonellanäytettä. Huitilla oltiin sitten lopulta yhden jälkeen. Ladyjen aikainen saapuminen sai kyllä aikaan muutamat naurut. Aluksi juotiin kahvit (tietysti, koska olimme matkasta "rasittuneita" eikä silloin voi päivittää) ja sitten huomasimmekin, että kello on niin paljon, että jos aiomme ehtiä Riihimäen meijerin myymälään (päivityspäiviin on liitettävä aina kaikki asioinnit, jotka samalla vain voidaan hoitaa), on sinne lähdettävä viipymättä. Kahden jälkeen ajelimme kohti Riksua, perillä shoppailimme kiirehtimättä, koska oli niin paljon tutkittavia tuotteita, ja lopuksi kävimme vielä hakemassa Ollin kyytiimme. Perillä tietsikoiden ääressä taisimme olla noin klo 17... Mutta vielä hetki kului ennen kuin pääsimme työn makuun, sillä Mikko halusi tarjota välipalaa. Tunnelma alkoi jo olla vähän hysteerinen ja Marjo kertoikin tuttavien välillä ihmetelleen, että mitä näissä päivityspäivissä oikein tapahtuu, kun tilaisuuksia on niin usein, mutta kotisivuilla ei näy mitään uudistuksia. Kaikesta huolimatta illan mittaan saimme kyllä jotain aikaiseksikin. Itselläni oli urakkana tutkia joitakin juttuja Ayrshirekasvattajien kotisivuilla ja ilman kunnollisia neuvoja, ainoastaan yrityksen ja erehdyksen kautta kokeilemalla, työ oli hitaanpuoleista. Ideat jäivät kyllä muhimaan ja tänä aamuna ei mennyt kauaa kun sain mm. luokitustulokset tältä vuodelta siirrettyä nettiin. Eilispäivä meni siis aika myöhäiseen, mutta ei suinkaan harakoille, siitä uskon meidän kaikkien olevan yksimielisiä. Katsotaan, jos ehditään vielä ennen joulua tavata meillä tietsikkajuttujen merkeissä.
Alkuviikosta lähtivät Tiroli ja Tuutikki Lempäälään uuteen kotiin. Perästä ei ole mitään kuulunut ja toivottavasti lehmät ovat alkaneet kotiutua ilman hankaluuksia. Navetassa on ollut jotenkin muuten aika hiljaista, ei ihmeempiä tapahtumia. Tavanomaista eloa lienee se, että paskakone on taas tehnyt lakon. Tällä kertaa prässiin ei tule painetta. Lienee öljyletku poikki tai jotain muuta mielenkiintoista. Tietää Joukolle puuhaa viikonlopuksi. Pari päivää sitten meillä kävi sorkanleikkaaja hoitamassa Ranskiksen ja Raanun, jotka molemmat arkoivat sorkkiaan. Raanulta löytyi erikoinen vika etusorkista. Koska se oli hoidettu edellisen kerran vuosi sitten marraskuussa (Raanu on ollut ummessa helmikuusta lähtien), olivat varsinkin etusorkat kasvaneet melko pitkiksi. Huomasin kyllä pian sen jälkeen kun Raanu oli otettu pihattoon, että etusorkista alkaa katketa ylimääräiset kärjet, mutta en tullut soittaneeksi sorkanleikkaajaa, koska ajattelin, että kärki vain putoaa pois ja se siitä. Nyt oli kuitenkin käynyt niin, että sorkan kärkiin oli tullut poikittaiset halkeamat melko ylös - sorkka ei ollut siis katkennut siitä vaan alempaa - ja molempien etusorkkien molempiin puoliin oli kehittynyt märkäpesäkkeet, jotka aiheuttivat Raanulla jalkojen aristamista. Aika paljon sorkista oli pakko ottaa pois ja tietysti se teki kipeää. Jopa niin paljon, että lopulta Raanu teki "suomenkarjat" ja heittäytyi täysin toimimattomaksi ja jäi makaamaan sorkkatelineeseen. Sen tuikeasta ilmeestä näki heti, että mikään järkipuhe tai kovemmat keinot eivät auta, lehmä vain tuijotti eteensä tuimana. Ei auttanut muu kuin hakea traktori ja nostaa sorkkateline etupäästä ilmaan ja valuttaa lehmä siitä hitaasti maahan. Raanu jäi vielä silloinkin makaamaan paikoilleen kuin puolikuollut. Sorkanleikkaaja taisi vähän jo huolestua, mutta sanoin hänelle, että ei kannata hermostua, Raanu osaa kyllä tämän homman. Ei auta patistella, vaan pitää hyvitellä ja antaa arvon rouvan ITSE lähteä pois. Toin Raanulle vähän säilörehua, taputtelin ja otin riimun pois päästä. Sitten ei enää mennytkään kuin hetki ja Raanu nousi kylmänrauhallisesti ylös ja marssi navettaan sisälle niinkuin ei mitään olisi tapahtunut. Laitoimme sen varmuuden vuoksi poikimakarsinaan seisomaan turpeelle, että sorkat pääsisivät paranemisen alkuun. Aika hauska tapaus lehmäksi. No, ei tosin sorkanleikkaajan mielestä. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
