Ajankohtaista

		Ajankohtaista / helmikuu 2006
						tammikuu 2006 helmikuu 2006 2005
	19.2.2006 Viime päivät ovat olleet täynnä tapahtumia. Torstaina saatiin päätökseen iso urakka, kun navetalle asennettiin langaton valvontakamerasysteemi. Navetan tapahtumia voi katsoa netin kautta livekuvana kahden kameran kautta. Toinen kamera on kuivassa tilassa toimiston yläkerrassa ja sillä näkee suoraan poikimakarsinoihin. Toinen kamera on kosteassa tilassa keskellä navettaa katseluparvekkeen yläpuolella. Tämä kamera on liikkuva ja sitä voi käännellä tietokoneen näytöllä, joten sen avulla näkee koko makuuosaston, ketjupöydän ruokailutapahtumat sekä rehukioskit. Olen tätä ennen ollut siinä uskossa, että meidän navetassa ei esiinny häirintää rehukioskeilla, mutta nyt kun tilannetta on tullut tarkkailtua pitkin päivää kameralla, on pakko perua puheet. Kyllähän ne toisiaan tuuppivat. Syynä on varmaan sekin, että lehmämäärä on lisääntynyt ja nälkäistä porukkaa riittää. Uuden kioskin hankinta tulee kyllä vakavaan harkintaan. Onneksi väkirehun syöntimäärät ovat edelleen ihan normaalit. Eilisen lauantaipäivän huipentuma oli Joukolan Tädin pyöräyttämä lehmänen alkiovasikka yhdistelmästä Saga-AF-EX90 x Conn. Uskomatonta, että meille on tullut peräkkäin kaksi lehmävasikkaa alkioista. Tässähän alkaa itää varovainen toive, että näitä voisi tulla lisääkin, sillä alkiotiineyksiä on vielä 8 jäljellä. Syntyneestä vassusta piti heti tiedottaa alkion kasvattajalle Olkulle, kesken lomamatkan. Edellisessä päivityksessä lupailin lisää tuotostietoja, kunhan vuositiedonanto saapuu. Nyt se on uunituoreena työpöydällä ja poimin siitä tähän joitakin lukuja. Keskituotos nousi 600 kg ja oli viime vuonna 51,6 lehmällä 10812 - 4,02 - 3,43. Ayrshireja 39,9 kpl ja tuotos 10538 - 4,11 - 3,43. Holsteineilla oli korkeampi tuotos ja suomenkarjalla selvästi alhaisempi tuotos. Listasin alle kaikkien koko tuotosvuoden tehneiden kanukkisukuisten vuosituotokset jatkoksi kissankuppikeskustelulle: Joukolan Piisi-AF-GP80 Heligo 12449 - 3,77 - 3,05 Joukolan Rilliputti-AF-F70 K.Nelson ET 12350 - 3,81 - 3,45 Joukolan Rippari-AF-P65 K.Nelson ET 11465 - 3,91 - 3,36 Riisi-AF-F72 Pardner 11214 - 4,42 - 3,55 Joukolan Pirtelö-AF-VG85 Pardner 10472 - 3,62 - 3,59 Joukolan Risella-AF-GP81 K.Nelson ET 10370 - 4,43 - 3,34 Hjärterum Rosetti ET-AF-GP84 Cornelius 10253 - 3,90 - 3,22 Joukolan Rooma-AF-G78 K.Nelson ET 10235 - 4,54 - 3,22 Matintalon Ripsa-AF-F70 Pardner 8214 - 3,97 - 3,54 Joukolan Ringa-AF-G79 Wandringeye 7428 - 3,24 - 3,38
	Yllä olevista Rosetilla ei ole ihan koko vuotta, koska se poiki ensimmäisen kerran vasta 3.3.05, mutta lisäsin sen kuitenkin, koska numerot ovat ihan esittelykelpoiset. Ripsan kohdalla taas on huomioitava, että se poiki ensikkona ilman utaretta vain 5,5 kk:n tiineyden, joten siihen nähden tulos on mielestäni erinomainen. Toisen poikimisen jälkeen se onkin herunut jo 45 kg, joten jos hengissä pysyy niin tekee tänä vuonna aivan toisenlaiset lukemat. Listan heikoin Ringa on oikeasti ollut vaatimaton tuotokseltaan. Se on kuitenkin ollut helppo ja terve lehmä ja ihan mukava rakenteeltaankin, joten en pelkän tuotoksen vuoksi ole poistanut sitä. Minä olen tällaiseen tuotostasoon kanukkien kohdalla hyvin tyytyväinen, koska niiden rakennekin on "lypsäjäystävällinen". Pelätty tuotoksen romahdus ei näy näissä lukemissa, ei myöskään karjamme keskituotoksessa, vaikka mustien osuus on vähentynyt ja kanadansukuisten ayrshireiden osuus lisääntynyt. Mutta eiköhän näistäkin tuotosluvuista - ja viimeistään indekseistä tai niiden puuttumisesta - joku keksi taas irvimistä. Sitä odotellessa on ryhdyttävä veroilmoituksen tekoon.
		14.2.2006 Eilen meistä otettiin passikuvat (olemme muuten itse asiassa aika kiltin näköisiä):
		Kahdessa ylimmäisessä kuvassa ovat tyttöpennut ja neljä alimmaista ovat poikia. Viime viikonlopusta alkaen on pentujen kanssa harjoiteltu ulkoilua ja uskokaa tai älkää - koville ottaa. Pennuilla lyö hampaat loukkua ja lumi on niiiiiin kylmää. Kovien pakkasten vuoksi ulkoilua ei ole voitu aikaisemmin harjoitella ja ensimmäinen käynti pihalla päästiin tekemään kun pakkasta oli enää "vain" -8 astetta. Se oli kuitenkin pienten mielestä aivan liikaa. Tänä aamuna pennut alkoivat ensimmäistä kertaa leikkiä pihalla, tosin vielä turvallisesti pihalla seisseen auton ympärillä ja alla. Eiköhän tästä nyt aleta edistyä.
					Ensimmäisiä ulkoilukertoja. Tässä on nyt selvästi jotain epäilyttävää, kun maa katoaa alta ja tuntuu epämiellyttävän kylmältä.
		Hiehot Joukolan Saframi (Peterslund) ja Joukolan Tik Tak (Pat Laro) poikivat 11. ja 12. päivä. Saframi teki sonnivasikan Dilligentistä ja Tik Tak alkiolehmävasikan Kurhilan Jasmiina x Trident. Molemmilla hiehoilla on lupaavan näköiset utareen alut ja maitomääräkin on noussut muutamassa päivässä lähelle 20 kiloa. Lehmän pidon mielenkiintoisin pointti tuntuu aina olevan se jännitys minkälaisia lehmiä hiehoista kehittyy. Ikävienkin sattumien jälkeen ajatukset suuntautuvat nopeasti tulevaisuuteen ja nuorisoon asetettuihin odotuksiin. Onneksi hiehot itse eivät osaa ottaa paineita emännän toiveista. Seuraavaksi on poikimassa sekarotuinen Joukolan Täti, joka kantaa alkiota Conn x Saga-AF-EX90. Siinä poikimisessa sitä jännäämistä riittääkin!
	6.2.2006 Hip hei - eilen illalla syntyi odotettu lehmävasikka Nolanista! Vain kaksi tiineyttä tästä sonnista ja kun toissapäivänä syntyi niistä ensimmäinen, joka oli tietenkin sonni, niin tätä toista vasikkaa jännättiin niin kovasti, että hädin tuskin saatiin se maailmaan kun jo piti tarkistaa mitä löytyy takajalkojen välistä. Emä on täysin ruskea Joachimilainen, mutta uusi tulokas Joukolan Venus on saanut jo vähän valkoistakin väriä ja aika hauskat valkoiset kuviot silmien yläpuolelle ja korvien taakse. Mielenkiintoista nähdä tuleeko vasikasta "kelpo lehmä"(joita kuulemma löytyy ulkomailta...) vai toteutuvatko Nolanin odotusindeksit. Vassun jalat ovat sirot ja pitkät, mutta muuta ulkonäköä päästään tarkastelemaan paremmin vasta pienen ajan päästä.
	5.2.2006 Lopultakin on aikaa pistää lehmäpaperit kuntoon ja samalla päivittää kotisivuille helmikuun koelypsytietoja ja uusia valmistuneita 305 pv tuotoksia. Mittalypsyssä tuli monta iloista yllätystä varsinkin ensikoiden kohdalla, mutta myös muutama hyvin matala kg-määrä, mm. Pellalla (Stensjö), joka olikin pakko laittaa melkein saman tien umpeen. Onneksi se poikii "jo" huhtikuun lopulla, ettei tästä nyt monen kuukauden ummessaoloa tule. Kun tätä kissanhännän vetoa näyttää edelleen olevan siitä että lypsävätkö "kanukit" vai eivät, niin laitan tähän kaikkien kanadansukuisten ensikoiden koelypsyt, niistä voi sitten jokainen oman vaatimustasonsa perusteella päätellä tuleeko maitoa vai ei: Joukolan Runo (Jerry) 31,0, poikinut 25.6.05 Joukolan Suffeli (Pardner) 33,3, poikinut 26.8.2005 Joukolan Suosikki (Pardner) 33,6, poikinut 23.8.2005 Joukolan Sherry (Jerry) 30,1, poikinut 10.8.2005 Aro-Tannerin Sorkka (Kildare Oliver) 26,0, poikinut 10.7.2005 Oja-Pellon Rana (Pardner) 36,5, poikinut 30.11.2005 Lallin Sumina (Ripken) 38,1, poikinut 25.12.2005 Lallin Sussu (Ripken) 30,6, poikinut 16.12.2005 Hjärterum Rosetti ET (Cornelius) 20,3 (viimeinen mittalypsy, poikii 13.4.2006, eka 305 pv 10301 kg) Lallin Sireeni (Cornelius) 33,5, poikinut 6.1.2006 Sukkela (Jerry) 34,5, poikinut 31.12.2005 Lunden Jerry Lisa (Jerry) 26,3, poikinut 21.7.2005 Olisi mielenkiintoista kuulla löytyykö jatkoa teorialle, että kanukit lypsävät (ehkä) "koska ensimmäisiä kanandansukuisia on saatettu hoitaa erityisellä huolella". Monenteenko eläimeen asti tämä erityinen huolto jatkuu vai voitaisiinko vetää niinkin huikea johtopäätös, että kanukit monen muun positiivisen asian lisäksi kohentavat pysyvästi koko karjan hoitotasoa! Tiedetään kyllä, että holsteinensikot lypsävät reippaasti enemmän (jopa meillä) ilman erityishoitoja, mutta minä en edelleenkään ole huomannut, että kanukit poikkeaisivat huomiota herättävästi meidän muista ayrshire-ensikoistamme. Paitsi tietysti useimmiten rakenteeltaan. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan näiden osalta. Myös kotimaista poweria löytyy, sillä nyt ovat myös kaikki Pauliinan ensikot pääseet 30 kg paremmalle puolelle. Ja 12 edellisen kuukauden tuotoslistauksessa pohjoismaisuus on valttia, siellä holsteinien kärkeä pitää Joukolan Rouva (Koiraharjun Nerry) tuotoksella 15084 - 2,78 - 3,35 ja ayrshireiden paras tuotos on Joukolan Naavalla (Backgård) 14885 - 4,41 - 3,43. Korkeimmat tuotokset ovat muutenkin vanhimmilla lehmillä, joten kanadansukuiset joutuvat vielä odottamaan jos vaikka jonain päivänä komeilisivat tämän listan parhaimmistossa. Joukolan Piisi (Heligo) kyllä hätyyttelee jo kärkeä lukemilla 12638 - 3,48 - 3,05. Helmikuun koelypsyn ja näytteenoton jälkeen voimme pian odotella vuositiedonantoa ja sitten ovat lukijoiden iloksi uudet vertailut edessä.
	2.2.2006 Nyt kyllä hatuttaa niin ettei sanotuksi saa. Tänään oli pakko tehdä raskas päätös "vanhan" Lisan lopettamisesta. Päästimme lehmät muutama päivä sitten ulkoilemaan jaloittelutarhaan, jossa oli joitakin liukkaita kohtia ohuen lumikerroksen alla. Ne kyllä hiekoitettiin huolella, mutta silti Lisa onnistui saamaan itsensä nurin eikä enää toipunut tästä. Lisa vietiin uuden navetan heinäliiteriin paksun turvekerroksen päälle makaamaan ja sitä nosteltiin ainakin kahdesti joka päivä pystyyn, mutta ei auttanut. Mitään edistymistä ei tapahtunut. Oudointa on se, että mitään näkyvää vammaa ei eläinlääkärikään löytänyt. Kaikki jalat kantoivat ja lehmällä oli erinomainen ruokahalu, mutta sen lihakset olivat jotenkin hervottomat varsinkin etupäässä eikä lehmä yrittänyt itse ollenkaan ylös. Ainoa lohtu on se, että Lisasta jäi meille yksi tytär ja ehtihän Lisa myös poikia 6 kertaa. Mennäänpä sitten iloisempiin aiheisiin. Pikku-Mintun keltainen poikapentu sai eilen uuden hyvän kodin Huitin Holsteinin navettakissana. Pojat keksivät pikkukollille osuvan nimen: Keltsi. Minä tietysti mielelläni lisään eteen vielä kasvattajanimen siltä varalta, että "Joukolan Keltsi" tekee tulevaisuudessa mainitsemisen arvoisia sankaritekoja ja kasvattaa näin tilamme mainetta. Onhan tosin vaarana, että myös huono maine löytää tiensä oikeaan osoitteeseen... Lisan poistumisesta huolimatta näyttää karjamme koko pysyvän samana, sillä odottelemme huomenissa saapuvaksi uutta pikkusonnia. Ostimme Pöysän Petriltä Ristiinasta Kanadan alkiosta syntyneen sonnipojan, joka on yhdistelmästä Kildare Jerry Virginia ET x Conn. Vuoden 2004 Kanadan matkalla teimme Petrin kanssa huuhtelusopimuksen em. alkioista, joita sitten saapui Suomeen 9 kpl. Petri sai alkioista lehmä- ja sonnivasikat, kuten myös Koljosen Mirja, mutta meille ei tullut edes yhtä tiineyttä, joten pakkohan tämä sonnipoika oli hankkia. Varsinkin kun Jerry Virginia on menestynyt hyvin Kanadassa, jossa se on päässyt parhaiden lehmien indeksilistalle ja luokitettu VG-86.