6.5.2006
Kotisivujen päivittämisessä on taas ollut melkoinen tauko, joka nyt kostautuu sillä, että lisättäviä ja täydennettäviä tietoja tuntuu olevan ihan mahdottomasti. Tämän päivän suurin ongelma on kuitenkin ollut se, että palvelin on ollut niin tukossa, että uusia tietoja ei ole voinut sinne siirtää.

Kanadan matkalta on palattu hengissä ja henkeä täynnä. Olipa uskomattoman hauska reissu ja lisäksi nähtävää vaikka kuinka paljon. Näyttelytapahtumassa oli paljon uutta tänä vuonna, sillä nyt Spring Show oli kolmipäiväinen. Ensimmäisenä päivänä oli kansainvälinen tuomarikonferenssi ja siihen liittyvä tuomarointikilpailu, johon ulkomaiset vierailijat saivat osallistua. "Oikean" järjestyksen päätti tuomaripaneeli, johon oli kutsuttu tuomareita myös muista maista. Oli mielenkiintoista, että kaikki jo pätevöityneetkään tuomarit eivät olleet aina kaikesta samaa mieltä, mutta noin yleisesti ottaen samat eläimet olivat kaikilla niin kärjessä kuin häntäpäässäkin. Lypsytyyppiset ja näyttävät eläimet pärjäsivät parhaiten. Lyhyt teoriaosuus ja itse tuomarointi veivät varmaan lähes 3 tuntia aikaa. Tämän jälkeen sitä osaa taas katsoa eläimiä hieman eri tavalla.
Toisena päivänä oli noin tunnin mittainen showmanship- ja klippausdemonstraatio, jota seurasivat vain ulkomaiset vieraat. Katselijat olivat aika ajoin niin innokkaita, että esiintyjät hiehoineen joutuivat jatkuvasti ottamaan muutaman askeleen taaksepäin etteivät olisi jääneet yleisön jalkoihin. Koitimme kuvata tärkeitä yksityiskohtia sekä videolle että digikameralle ja tehdä muistiinpanoja, että olisi kotimaassa taas jotain uutta kerrottavaa. Pakko todeta, että selkälinjan teko näyttää kovin vaivattomalta kun ammattilainen sen tekee. Kotioloissa se on tuntunut huomattavasti hankalammalta...

Itse näyttely oli jälleen kerran upeata katseltavaa. Tuomarin työ ei ole helppoa, kun kaikki eläimet ovat melko tasaväkisiä, vain pienet erot ratkaisevat järjestyksen. Suomalaisten osalle lankesi tärkeä tehtävä, kun Miia Kaappola kutsuttiin yhdessä uusi-seelantilaisen Kellyn kanssa Ayrshire Princess' iksi. Miia ja Kelly jakoivat kaikki näyttelyn ruusukkeet ja palkinnot ja suorastaan rutiinilla homma näytti sujuvan. Koko näyttelyn Ayrshire Championiksi valittiin BBK Andrea, joka viime vuonna oli varachampion. Andrea oli mielestäni nyt vielä näyttävämpi kuin vuosi sitten, vaikka poikimisia oli taas yksi enemmän. Reserve Champion oli tällä kertaa Faucher Paddy Loulou ja sille niukasti hävinneen Bonnie Brae Tian sijoittumisesta kuulin jonkin verran mutinaa. Monen mielestä Tia olisi pitänyt laittaa Louloun edelle. Kertakaikkiaan upeita eläimiä kaikki!

Tilavierailuilla olivat luonnollisestikin pääosassa hienot lehmät, mutta eipä voi väheksyä kanadalaisten karjanomistajien vieraanvaraisuuttakaan - niin tarjoilun kuin vieraisiin suhtaumisen osalta. Minä olin kaikkein eniten otettu Mapleburnin tilan karjan esittelystä ja markkinoinnista. Karjan kaikkein näyttävimmät eläimet oli laitettu samaan riviin, valaistus oli erinomainen, valkea kutteri hohti lattialla ja vieressä oli kaksi pöydällistä tarjottavaa, kuten juustoja, viinirypäleitä, mansikoita, kahvia, olutta, drinkkejä ym. ym. Kummasti vaan siinä tarjoilupöydän ja upeiden lehmien ympärillä porukka pyöri ja huuhtelusopimuksia näytti syntyvän useampaan maahan. Suomalaiset innostuivat sekä Bonnie Brae Tian että Jonholms Francinen (5 kertaa poikinut Corneliuslainen, EX-2E, todella korkeatuottoinen ja viimeinen koelypsy 61 kg) alkioista. Näitä eläimiä katsellessa, kuten myös muilla vierailutiloilla, tulin siihen tulokseen, että olen ollut oikein järkevä kun ei ole tullut omia eläimiä huuhdeltua. Parempaa eläinainesta on kuitenkin helposti saatavilla. Nyt sitten odotellaan sekä näiden että monien muiden huuhdeltavien huippueläinten alkioita Suomeen. Ehkä jonain päivänä omassakin navetassa käyskentelee samanlaisia lehmiä. Aika kauan siihen tosin saattaa mennä.

Joukolan tilan elämää ovat ilahduttaneet muutamat toivotut lehmävasikat. Sain jo Kanadaan viestin, että Rosetti oli kuullut toiveeni ja tehnyt lehmävasikan Calimerosta. Raana oli pyöräyttänyt lehmäsen Modestista ja heti kotiin palattuani Pella teki samoin lehmäsen, Copperista. Hyvät lehmävasikat saavat työpäivän tuntumaan huomattavasti mukavammalta, mutta useiden lehmävasikoiden ansiosta meille on yllättäen alkanut tulla tilanahtautta ja heti kun saan toimeksi, on pakko laittaa liuta eläimiä myyntiin. Laidunryhmien muodostaminen alkaa muuten olla ongelmallista.

Vielä tuohon matkailuun liittyen on mainittava, että reissatessani oli kotona ja navetassa kaikki asiat sujuneet erinomaisesti. Maitomäärät pysyneet ennallaan, lehmät terveinä, synnytetty uusia lehmävasikoita ja myös muutama lehmä oli siemennetty. Suuri kiitos karjan hyvinvoinnista kuuluu luottohenkilö Sallalle, joka oli varta vasten varattu meille matkan ajaksi huolehtimaan siemennyksistä, poikimisista ym. Myös isäntä oli selviytynyt huushollipuolesta ja lasten kouluun ja hammaslääkäriin lähettämisistä hienosti. Kotiin on mukava palata kun kaikki asiat ovat mallillaan. Jet lagin kanssa on sen verran tekemistä, että on hyvä ettei ole muita ongelmia samaan aikaan ratkottavana.