Lehmistä kolme nosti luokitustaan, nämä olivat Rooma, Ripsa ja Suffeli. Jostain syystä pienikin pisteiden nousu uuden poikimisen jälkeen lämmittää kummasti mieltä. Saa aavistuksen siitä mikä suuntauksen tulisi olla eli lehmien tulisi kehittyä rakenteellisesti vielä ensimmäisen poikimisen jälkeen. Meillä Suomessahan tuntuu suuntaus ikävä kyllä olevan selkeästi sellainen, että toisesta poikimisesta lähtien alamäkeen mennään ja lujaa. Tämä näkyy myös meidän navetassamme varmasti vielä pitkään. Valitettavasti.

Sillä välin kun olin luokituskierroksella olivat isäntä ja lomittaja hoitaneet huhtikuun mittalypsyn näytteenottoineen. Lypsyasemalla näytteiden ottaminen on ikävää puuhaa ja olikin mukavaa kun homma hoitui poissa ollessani. Lehmien koelypsyn maitomäärät olivat ihan riittävät siihen nähden, että säilörehu on edelleen sitä samaa EPV-SE-laatua (epävirallinen suomenennätys) D-arvolla 58. Väkirehumääriä ei ole juurikaan nostettu, mutta tiiviste vaihdettiin monipuolisempaan. Maitoa siis tuntuu tulevan kohtuullisesti, mutta urealuku oli taas viimeksi 24. Nyt voisi kai jossitella ja sanoa, että kyllä ne lehmät enemmänkin lypsäisivät, jos vain.. Tämän koelypsyn jälkeen on pakko nostaa esille pari ensikkoa, jotka ovat lypsäneet mallikkaasti. Lallin Sumina (Ripken), jonka oli määrä toimia vain alkionkantajana, on yllättänyt iloisesti. Sen koelypsyt tammikuusta alkaen ovat 25,3 - 38,1 - 38,1 - 38,7. Kun se lisäksi sai luokitustuloksen G-78 olen ensikkoon oikein tyytyväinen. Toinen ensikko, joka on jo nostettava parrasvaloihin, on kotimainen jaloste Joukolan Salama-AF-G78 (Koirasalmen Kari). Se taitaa olla kautta aikain meidän parhaiten herunut ensikkomme. Salama on poikinut kesäkuussa ja sen koelypsyt ovat 31,3 - 38,9 - 40,9 - 40,7 - 40,5 - 37,5 - 37,4 - 41,3 - 37,6 - 41,4. Maitomäärät saattavat kyllä ennakoida sitä, että toisen poikimisen jälkeen käsissä on räjähtänyt utare.

Näistä ensikkojen maitomääristä tuli mieleen eräs luokituskierroksella käyty keskustelu Yvesin kanssa. Kierroksen loppupuolella kun olimme nähneet jo useita korkeatuottoisia ensikoita (joista monet olivat kanadalaisista sonneista) ja kuulleet kuinka ne olivat heruneet 35 kg:sta ylöspäin aina reiluun 41 kg:oon, sanoi Yves olevansa hyvin huolissaan siitä kuinka meidän ensikkomme näyttävät lypsävän liian paljon ensimmäisellä lypsykaudella. Utareet eivät näytä kestävän tuollaisia maitomääriä, mikä taas kävi ilmi nähdessämme joitakin aikaisemmin hyvillä pisteillä luokitettuja ensikoita nyt uudestaan. Uuden poikimisen jälkeen utareet olivat tulleet alas vähän liiaksi eikä luokitustuloksen nostoon enää ehkä koskaan ole mahdollisuutta. Itseäni hymyilytti tilanne, jossa samaan aikaan Yves on huolissaan liian korkeista ensikkotuotoksista ja täällä meillä murehditaan pääasiassa sitä, että kanadansukuiset eivät lypsä mitään. Rapakon takana surraan sitä, että hyvä ensikko lypsää liikaa ja sen ensimmäistä tuotoskautta pyritään ohjailemaan ruokinnalla, jotta se pystyisi ensin rauhassa kehittymään rakenteellisesti täysikasvuiseksi ja lisäämään vasta sitten tuotostaan. Kyllähän tuosta ajattelemisen aihetta tuli omaankin navettaan. Kestävimmät lehmät eivät meillä ole koskaan olleet niitä ensikkoennätysten tekijöitä.

Toinen asia joka sujui poissaollessani kuin elokuvissa ikään, olivat Ellyn kuvaukset. Alunperin Ellyn ja Alicen piti tulla Suomeen vasta luokituskierroksen päätyttyä, mutta arvon ladyt päättivätkin tulla aikaisemmin. Yritin perua kuvauksen, mutta Huitin Holstein oli päättäväisesti sillä kannalla, että kuvausryhmä tulee olinpa kotona tai en, kommentti oli ainoastaan "ei sua siinä tarvita". Onneksi sain hommattua apuun Sallan, Niemisen Ninan ja Eronen-Paakkonen pariskunnan. Kuvauspäivä oli keskivikko 5.4. jolloin vein Yvesin lentokentälle. Kotiin tultuani aloiteltiin juuri viimeisen eläimen "ayrsteinin" (sekarotuinen Solita) kuvausta. Elly halusi kirjaansa kuvan ayrshiren ja holsteinin risteytyksestä ja siksi Solita kuvattiin. Odotan mielenkiinnolla päätyykö kuva myös kirjaan asti. Muut kuvatut eläimet olivat Joukolan Senssi, Lallin Sireeni, Matintalon Ripsa ja Joukolan Saframi. Kun kuvaukset saatiin pakettiin tunnelma oli suorastaan hilpeä (ilmeisesti helpotuksesta) ja porukat pääsivät saunaan ja syömään. Lilli yritti opettaa Alicelle suomenkieltä ja Elly jakoi "muutamia neuvoja vastaisen varalle", sillä aamulla oli ollut pieniä alkuvaikeuksia eläinten kanssa. Jätän yksityiskohdat mainitsematta. Illan tullen ryhmä otti suunnan kohti Turun satamaa ja Ruotsia. Myös tällä kertaan esitän LÄMPIMÄT KIITOKSET TEILLE KAIKILLE JOTKA OLITTE AUTTAMASSA KUVAUKSISSA! Niinhän se on, että ihmisen elämä lepää paljolti hyvien ystävien varassa. Kiitokset teille!