|
|
|
|
|
|
|
|
 |
|
|
|
Ajankohtaista
2010
|
|
|
|
 |
|
|
22.2.2010
Ayrshiren Talvinäyttely on takana ja menestystä pitää kyllä täällä hehkuttaa vaikkakin näin jälkijunassa! Vaavikki oli näyttelyn champion(!!!) ja Joukolan kasvattajaryhmä myös ykkösenä! Junnukilpailussa Lilli oli luokassaan 2. ja Ola 4. Breeder's herd -luokan eli kasvattajaryhmän edustajat Joukolan Vohveli, Joukolan Yanni-Lisa ja Joukolan Vaavikki taluttajineen (kiitos Nina ja Kirsi!) poseeraavat muikeina tuossa Jari Ahlholmin ottamassa kuvassa. Näyttely onnistui kommenttien perusteella järjestelyiltään erinomaisesti ja uutta näyttelyä oltiin monelta taholta vaatimassa jo heti vuoden päästä. Saapa nähdä mitä Sarka Messujen järjestäjät päättävät, onko näyttely ensi talvena vai vasta kahden vuoden kuluttua. Näyttely oli kaikin tavoin kova urakka Ayrshirekasvattajille, sillä näyttelyä rakentamassa oli vain pieni valioporukka (itse en heihin kuulunut), joka ymmärrettävästi joutui ponnistelemaan voimiensa äärirajoilla, että näyttely saatiin sekä rakennettua että purettua lyhyessä ajassa. Kaikki meni silti nappiin ja mm. huutokaupan osalta jopa yli odotusten. Hieno näyttelytapahtuma ja erinomainen tunnelma, jota myös ulkomaiset tuomarimme kiittelivät.
Näyttelyn päätyttyä lähdimme Lillin ja Olan kanssa kohti kotia ja siellä odottavaa kaaosta, joka oli selvitettävä seuraavan päivän Altan Ayrshirepäivää varten. Enpä olisi villeimissä arvailuissakaan osannut tietää mikä sekasotku navetalla ja toimistossa odotti. Onneksi lapset tulivat auttamaan rakennusjätteiden raivaamisessa ja siivoamisessa, joten kuin ihmeen kaupalla kaikki saatiin selvitettyä sunnuntaihin klo 12 mennessä, jolloin Ayrshirepäivä alkoi. Talonväki taisi olla jokseenkin voipuneena siinä vaiheessa, mutta päivän päävieraan, Talvinäyttelyn tuomarin Mary Creekin, saapuminen sai väsymyksen unohtumaan. Saattoihan sitä tietysti siinä sivussa nauttia myös siitä, että nyt oli tullut tehtyä ensimmäinen kunnollinen rakennustyömaan siivous... Sunnuntainen iltapäivä meni vikkelästi lehmiä tutkaillessa ja Maryn kanssa keskustellessa. Päivän yhtenä kohokohtana voisi pitää mainiota yhteensattumaa, kun Yovian päätti pinnistellä alkiovasikkansa maailmaan juuri Maryn vierailupäivän aamuna. Erityistä tässä oli se, että kyseessä oli ensimmäinen USA:n alkiovasikka nimenomaan Marylta ostetuista alkioista ja vielä lehmävasikka!! Nimekseen uusi tulokas sai Palmyra B.Heaven. Mary oli kovasti ilahtunut nähdessään lehmänsä Palmyra Jerry Bethanyn jälkeläisen suomalaisessa navetassa. Eikä tässä vielä ihan kaikki. Kesken lehmien katsomisen alkoi Usa poikia ja pykäsi pienellä avustuksella sonnivasikan Palmyra Jerry Bendigistä (Bendig on muuten Bethanyn täysveli). Kylläpähän nyt tuli Palmyran eläinainesta yhdelle päivälle, todella hauska sattuma!
Talvinäyttelystä ja Ayrshirepäivästä selvittyä oli aika pistää veroilmoitus työn alle. Homma on ollut kertakaikkiaan mahdotonta pakkopullaa. Tositteita on paljon ja vakuutuskorvausten tulouttaminen sekä muut ekstrat teettävät työtä eikä vielä tätä kirjoitettaessa loppua näy. Aika vain hupenee johonkin eikä valmista tule. Navettakin on työllistänyt melkoisesti pakkasten, lumentulon ja poikimisten vuoksi ja seuraavaksi luokituskierros, lehden teko ja kaikki muut ayrshirejutut hengittävät niskaan, mutta eiköhän niistäkin selvitä.
Työnteko uudessa navetassa on edelleen kivaa ja siellä onkin mennyt lehmien kanssa kaikin puolin mukavasti, jos ei lasketa mukaan paria odottamatonta noutajan vierailua. Ensin kuukahti Tötterö, joka poisti itsensä täysin yllättäen, se vain löytyi aamulla kuolleena makuuosastosta. Katsoin koneelta, että Tötterö oli edellisenä päivänä syönyt koko rehuannoksensa ja lypsänytkin yli 46 kg. Mitään erityistä lehmässä ei näkynyt iltalypsyllä, silti aamulla kylmänä. Seuraavaksi kävi Tooralle huonosti. Sen neljännessä poikimisessa kaikki mahdollinen meni pieleen. Vasikka oli niin pahassa virheasennossa pää kokonaan taakse taipuneena, etten saanut sitä mitenkään oikaistua, ei tässä onnistunut myöskään paikalle hälytetty eläinlääkäri. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi keisarinleikkaus, mikä ei mennyt ihan oppikirjojen mukaan, sillä vasikka oli vaikea saada ulos edes leikkaamalla. Koko operaatio kesti suurin piirtein koko yön - eläinlääkäri soitettiin paikalle n. klo 23 ja valmista tuli aamulla puoli viideltä - ja ilmeisesti Tooralle aiheutui tästä sekä suuri rasitus että sisäisiä vaurioita ja niinpä se kuoli karsinaansa vuorokauden kuluttua. Tekee vieläkin pahaa ajatella minkälaisen lopun sai lehmä, joka oli täynnä elinvoimaa vielä poikimisen käynnistyessä. Heh, alkuvuosi enteilee ikävästi sitä, että päästään jossain vaiheessa Honkajoen kanta-asiakkaiksi. No, näistä kahdesta tapauksesta huolimatta lehmät pistelevät edelleen parastaan, jotta maitotankkiin tulisi tavaraa ja alkuvuoden maitoanalyysien perusteella näyttäisi kaikki toimivan myös lypsyasemalla ja ruokinnassa. Pitää kyllä muutenkin antaa lehmille tunnustusta, sillä posti toi äskettäin vuositiedonannon ja VUODEN 2009 KESKITUOTOS ON 10773 - 4,07 - 3,49 ! Tähän kai pitää todeta, että vaikkei ne kanukit mitään lypsä, niin ihan kivan keskituotoksen ne kuitenkin ovat saaneet aikaiseksi...
Viime päivien säät ovat olleet meikäläiselle jo vähän liikaa. Järkyttävän kamalan viiltävänkylmä tuuli on ujeltanut nurkissa siihen malliin, ettei lämmintä ole ollut missään muualla kuin keittiön leivinuunin lähettyvillä. Uudella navetalla alkoi taas yksi jos toinen paikka jäätyä siinä vaiheessa kun jäätävää tuulta ja 20 asteen pakkasta oli kestänyt toista päivää. Kuin ihmeen kaupalla kaikki on kuitenkin saatu lypsyasemalla toimimaan, mutta sekä vanhalla että uudella navetalla on lannanpoisto takunnut. Vanhalla se hyytyi kokonaan useaksi päiväksi, samoin kaikki vesijohdot jäätyivät, uudella gutter cleaneriin jäätyi tavaraa kohtalokkaan paljon ja lypsyaseman vesiletkut jäätyivät. Tänään kaikki oli taas sulana, mutta gutter cleanerin ketju täytyy korjata. Lehmät, ja yllättäen myös vasikat, näyttävät viihtyvät viileässä, kunhan kuiviketta on tarpeeksi. Vasikoille yhdistettiin kaksi karsinaa ja laitettiin toiseen reunaan 3 iglua vierekkäin. Nyt riittää tilaa kirmailla ja toisaalta igluihin mahtuu tarpeen vaatiessa änkeytymään melkoinen määrä vasikoita. Jostain syystä vasikat eivät tykkää nukkua yksi per iglu, vaan samaan igluun menee aina useampi ja vieressä saattaa olla täysin tyhjä iglu. Laitan tähän alle vielä yhden navetan yleisnäkymäkuvan, jossa vasikkaosasto näkyy hyvin.
|
|
|
 |
|
|
2.2.2010
Kiitoksia kaikille teille, jotka kävitte tutustumassa uuteen navettaamme avointen ovien päivänä. Ja aika paljon teitä olikin, sillä meijerin edustajan laskujen mukaan kävijöitä oli yli 300. Noissa "massatapahtumissa" on vain aina se ongelma, että ei millään ehdi jutella kaikkien kanssa, kun aina jää suustaan kiinni jonnekin. Kovasta paikkasesta huolimatta navetta oli siedettävän lämmin ja etenkin toimistossa tarkeni hyvin. Vai oliko toppahaalariasusteeni vain niin hyvä asuvalinta? Heti seuraavan päivän iltana eli 19.12. oli ensimmäinen lypsy uudessa navetassa. Se sujui hienosti ja lehmät tulivat asemalle kuin vanhat tekijät (mitä ne tietysti olivatkin). Ahkeraa talkooporukkaa oli saapunut auttamaan navetan käyttöönotossa eikä lehmien ajaminen tien yli ulkotarhasta uuteen navettaan kestänyt kauaakaan ja lypsy se vasta nopeasti menikin. Erityiskiitokset teille hyvät ystävät siitä, että uhrasitte lauanta-iltanne meidän ja lehmiemme hyväksi!
Ihan käsittämätöntä onkin sitten se miten nopeasti aika on kulunut avoimista ovista tähän päivään. Syynä varmaan se, että uudella navetalla on mennyt paljon aikaa ja päivät ovat olleet sekä työntäyteisiä että tapahtumarikkaita. Joulua vietettiin vain oman perheen kesken, mutta lehmät huomasivat järjestää kaksi poikimista jouluaatolle, joten ylimääräistä askaretta riitti silloinkin navetalla. Tuntuu, että koko ajan on kova hässäkkä päällä, milloin mistäkin syystä. Joka tapauksessa uudella navetalla on niin kivaa ja innostavaa työskennellä, että ajan kulumista tuskin huomaa. Varsinkin ensimmäisinä päivinä ei millään olisi malttanut lähteä pois, kun piti vain katsella tyytyväisenä makailevia lehmiä ja ihastella uuden navetan valoisuutta ja puhtautta. Viime mainittu tosin lienee nopeasti katoavaista turvekuivituksen vuoksi. Mitenkään erityisen raskasta ei työnteko ole ollut, vaikka työtunteja on tullut paljon. Tuntuu, että kaikki uudistetut ratkaisut ovat onnistuneita ja osaltaan työtä säästäviä. Ja tulipahan testattua navetan toimivuus huonoimpaan mahdolliseen vuodenaikaan kun olemme viikkokausia saaneet kärvistellä kipakassa pakkasessa. Vaihdoin aloitussivulle ajankohtaan sopivan kuvan uudesta navetasta. Kuva on otettu myöhään iltapäivällä hämärän alkaessa laskeutua, pakkasta noin 20 astetta.
Lehmät ovat ensimmäisen reilun kuukauden pysyneet täysin terveinä ja pelätty sorkkatautikaan ei ole vielä iskenyt. Neljä lehmää oli kasvattanut hoitopaikoissaan sellaiset sorkat, että oli lopulta pakko ottaa sorkkahoitaja niitä käsittelemään ja näistä neljästä kolme on sen jälkeen hieman aristellut jalkojaan. Näyttää siltä, että koko karjan sorkanleikkuuoperaatio siirtyy kyllä aika pitkälle kevääseen, koska yhtään ontuvaa ei kaivata karjaan. Vasikoita on syntynyt tiuhaan tahtiin ja karsinat ovat täyttyneet pelottavaa vauhtia. Tänään jouduin jo soittamaan ja tiedustelemaan miksi välitysvasikat eivät liiku. Niinhän siinä sitten kävi, että pari vanhinta oli päässyt jo yli-ikäisiksi eivätkä kelpaa enää ternivasikaksi. Ei kai tässä auta muu kuin ryhtyä osa-aikaiseksi sonninkasvattajaksi.
Ensimmäiset kolme viikkoa meni navetassa ilman että lehmät saivat lisäväkirehua ollenkaan, sillä kioskeja ei saatu asennettua. Koetteli hermoja lypsää luttatissisiä lehmiä, mutta ilo on ollut sitäkin isompi nyt kun apereseptin uudistuksen ja kioskien käyttöönoton jälkeen on maitomäärä ponkaissut ihan uskomattoman paljon korkeammalle. Meijeriin menevä maitomäärä nousi lähes 1000 kg hakukertaa kohti samasta lehmämäärästä, joten nyt tuli todistettua, että hyvin lypsävää lehmää kannattaa ruokkia. Väkirehumäärät eivät kylläkään ole kovin korkealla (täysrehua maitomäärästä riippuen 4 - 7,5 kg päivässä + tiivistettä), mutta silti vaikutus on ollut yllättävän voimakas. Vastapoikineet useamman kerran poikineet lehmät ovat järjestään heruneet nopeasti 50 kg tietämille ja reippaasti ylikin. Myös Vaavikki, joka poiki toisen kerran jouluaattona, lypsi toisessa mitassa 53,9 kg, mikä on kyllä jo melkein liikaa, sillä nyt saa turhan paljon jännätä utareen kestämistä.
Vaavikista pääsemmekin seuraavaan aiheeseen eli Ayrshirekasvattajien järjestämään Ayrshiren Talvinäyttelyyn Seinäjoella, jonne on tarkoitus lähteä huomenna. Mukaan tulevat lehmistä Vaavikki, Vohveli, Yanni-Lisa ja Yesterday, sekä hiehoista Z-Alisia, huutokauppahieho Margot Amy-Lamy ET ja Lillin ja Olan junnuhiehot Engela ja Andalucia. Miten näitä taas tulikin 8 kpl??? Vaavikki on siis vähän liiankin isossa maidossa pitkää reissua ajatellen ja muut kolme lehmää puolestaan ihan liian pienessä maidossa näyttelyyn. Niitä ei varmaankaan paljon tarvitse lypsellä Seinäjoella... Näyttely järjestetään Sarka Messujen ( www.pytinki.fi ) yhteydessä ja kävijöitä odotetaan tuhansia. Myös karjanäyttely saa varmasti paljon huomiota. Kotiinpaluu Seinäjoelta on joskus lauantai-iltana.
Heti näyttelyn jälkeen sunnuntaina meillä on Altan Ayrshire-päivä, jonka HH:n pojat ideoivat "hyödyntääkseen" Talvinäyttelyn tuomarin Mary Creekin Suomen-vierailua. Mary siis tulee meille, katsomme eläimiä ja keskustelemme ayrshireasioista. Tilaisuus alkaa Joukolassa sunnuntaina 7.2.2010 klo 12, tervetuloa silloin! Muistattehan ilmoittaa tulostanne etukäteen, jotta tarjottavaa riittää kaikille. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
